Hupsistakeikkaa!

                                 Joudun tuottamaan teille nyt pettymyksen, kun tämä ei olekaan nyt erikoispostaus vaan tavallinen kuulumispostaus tästä päivästä. Lupaan kuitenkin tehdä erikoispostauksen mahdollisimman nopeasti, kuin vaan suinkin kerkeen. Huomenna nimittäin ollaan tallilla koko päivä, joten luultavasti huomenna en kerkeä tekemään sitä erikoispostausta vielä, mutta... katsotaan sitten. Mutta kerrotaanpas vähän tän päivän juttuja. Tänään oli vielä koulussa puurojuhla ja sen jälkeen alkoi siis joululoma virallisesti! Jee! Tallille päästiin lähtemään vähän vaille kahdentoista maissa. Sää näytti mukavan selkeältä ja aurinkoiselta. Ohjelmassa oli siis käydä tekemässä maastolenkki heppojen kanssa, niin, että mä ratsastan Sateella ja Voitolla ajaa äiti sekä Elina on avustajana ja kärrykyydissä. Sehän menikin kuin suunnitelmien mukaisesti, päästiin turvallisesti metsäpoluille ja Voitto meni tosi coolisti ja järkevästi koko maastolenkin. Sade sen sijaan ei niinkään, vaan hösötti ja kuten yleensä aina, ei malttanut seistä paikallaan. Se on aika huono asia, kun ollaan ohittamassa isoa autotietä ja Sateen pitäisi seistä rauhassa paikallaan ja odottaa ratsastajan käskyä eteenpäin, mutta tammuska olisi mielellään juoksemassa auton alle. Siinä ei muuta kun, pyöritellään heppaa pienellä voltilla sen aikaa, kunnes voi mennä tien yli. Voitto on kyllä järkevä poju, se sentään osaa seistä paikallaan. Lenkki meni kaikinpuolin muuten ihan hyvin, paitsi, että jouduttiin kääntyä ympäri traktorin takia, Voiton kääntyminen kärryjen kanssa meni oikein mukavasti, eikä poitsu edes hermostunut pienestä veivaamisesta. 

            Lenkin jälkeen käväisin vielä Sateen kanssa kentällä ja otin reippaasti vaan ensin ravia ja sitten laukkaa. Sade oli laukassa aluksi ihan innoissaan, mutta hetken laukkaamisen jälkeen jalat eivät kyllä kunnolla nousseet. Yritin siinä sitten parhaani mukaan vielä saada laukkaa vähän reippaammaksi, mutta se ei oikein tuottanut tulosta. Kaikki tapahtui niin silmänräpäyksessä ja yhtäkkiä Sateen turpa oli kaivautunut hiekkaan ja mä roikuin siellä selässä, kun mikäkin apina. Ihmettelen vieläkin, että miten Sade sai pidettyä itsensä jaloillaan, kun aattelin, että se varmaan kaatuu ja mä lennän sieltä kun leppäkeihäs, mutta toisin kuitenkin kävi. Eikä Sateellekaan ilmeisesti käynyt mitään, ravissa tuntui ihan normaalilta tuon tilanteen jälkeen. Tuo muksahdus ei sinänsä ollut mun vika, kun Sade laahusti sen verran, että sen takia kompuroi, mutta olisi pitänyt vissiin olla itse vähän varovaisempi, kun Sateella on hokitkin, jotka puree aika hyvin maan pintaan. No... sille nyt ei voi enää mitään, säikähdyksellä selvittiin! Laitettiin  Sateelle kuitenkin linimentit etusiin varmuuden vuoksi. En nyt enempää selittele tässä, kun huomenna on kuitenkin aikainen herätys. Kuvat (C) Elina!

Älkää välittäkö mun oudosta ilmeesta, Sade oli tässä vaan niin söpönä... :D

Näin me muksahdettiin, Sateen turpa tosiaan kävi hiekassa...

Voitto söpöläinen <3

Ei tosiaan uskoisi, että nyt on joulukuu, sää näytti tänään kyllä niin keväiseltä. Toivotaan, että saataisiin pian sitä lunta ihan kunnolla tännekin!