Mutta mikäs heppa tää Liisi on?

                           Eihän tän blogin puolella taidetakkaan yhtään tietää mitään Liisi-tammasta. Tietenkin jos on seurannut pidemmän aikaa entistä blogiani, niin ehkä tietää jotain Liisistä. No... se on meidän entinen suokkitamma, erittäin kaunis ja oli meille hyvin rakas. Rahaongelmien vuoksi ei voi kaikkia hevosia pitää. Se on harmillisen yleinen syy, miksi on joutunut luopumaan jostain tärkeästä eläimestä. Liisi lähti meiltä siis 30. elokuuta 2014. Harmillisesti Liisin uusi koti (ratsastuskoulu) ei ollut sellainen mitä toivottiin tälle ihanalle tammalle. Siellä ei hoidettu hevosia muutenkaan kovin hyvin ja Liisin kunto oli heikentynyt huomattavasti. Melkein vuoden se siellä oli, kunnes se ostettiin Pikkupihlajaan ratsastuskoulukäyttöön. Nyt ollaan käyty katsomassa Liisiä jo kolme kertaa siellä ja on tosi helpottunut olo tammankin puolesta, kun pääsi vihdoin hyvään kotiin. Siellä hevosista huolehditaan ainakin hyvin ja Liisin kuntokin on jo palannut ennalleen. Ratsastettavuus oli vielä kesällä aika huono ja tamma ei liikkunut ihan puhtaasti, kun käytiin Elinan kanssa ratsastamassa. Nyt kuitenkin maanantaina, kun siellä käytiin katsomassa niin Liisi ainakin liikkui liinassa tosi nätisti ja huomasi, että tamma on saanut nyt kunnolla lihasta ja karvakin kiiltää. Eli hyvältä vaikuttaa. Laitan tähän muutamia kuvia, kun ollaan käyty katsomassa Liisiä kesällä ja loppuun kuvat, jotka otettiin eilen, kun oltiin siellä moikkaamassa kaunokaista. Kaikki kuvat (C) Elina.

3.7.

15.7.

aika kökkö istunta, mut varsinkin tuon satulan kanssa... :D

28.12.

Kaunis tamma <3

Liisiä käydään varmaan aina välillä katsomassa, kun asuu kuitenkin sopivan välimatkan päässä, saattaa tulla sitten taas postausta Liisistä... 

HYVÄÄ JOULUA! (Onks nyt muka ees joulu?)

                                    Hups, mitä taas on käynyt? Mutkun joulukiireet. Toi oli vissiin tarpeeks kattava selitys postaustauolle ja vaikka kuinka lupasin tehdä niitä erikoispostauksia niin ei se nyt ihan toteutunut. Lupaan kuitenkin, että luvassa on jonkinsorttinen kysymyspostaus, joka tarkoittaa sitä, että olisi kysymysten aika. Mennäänpäs kuitenkin ihan asiaan. Nyt on joulu ja iiihana, rentouttava joululoma. Ainoa aika iso asia mikä joulusta tällä hetkellä puuttuu, on LUMI! Siis ihan kun olisi nyt kevät. Nyt on ollut niin epätavallisen lämmintäkin, että huhhuh. Lämpömittari näytti välillä lähemmäs +12'C, aika lähellä kesän lämpötilaa. Ei se mitään, heppojen kanssa kuitenkin vietettiin tänään rentoa harjaustuokiota auringon paisteessa. Ihan kiva sää oli tänään, ei siinä mitään, ainakaan ei satanut. Tallilla oltiin siinä kymmenen maissa ja kun hepat oli harjattu, niin tietty joulun kunniaksi saivat herkkuämpärit (sisälsi porkkanaa, omenaa ja leipää). Sen jälkeen ainakin yritettiin poseerata kameralle. Sateelta touhu ei meinannut ihan onnistua, koska eräs oli enemmän kiinnostunut maan antimista, kuin kameran edessä seisomisesta. Muutamat kivat kuvat saatiinkin. Voittohan osasi hommansa vähän paremmin kuitenkin. Paparazzin napatessa viimeiset kuvat, vietiin hepat tarhoihin syömään aamupäiväheiniään. Eipä tässä jouluaaton tallipäivässä muuta tapahtunutkaan. Eilen käytiin heittämässä lyhyt lenkki metässä Voitto kärryillä ja mä Sateen satulassa. Iltatallikin meillä oli eilen, oli ihan kiva päivä. KUVAT (C) Elina-paparazzi, kiitos suuresti!

Voitolla on kyllä (ainakin melkein) aina kuvauksellinen ilme... <3

Hevosen siistimistä...

Siinä ne kaks "kaverusta" on.

Paholaishevonen itse teossa... :D

Sateen masupäivitys (oikeestaan rakennekuva)

Tällaista maisemaa kaipaisin pian... (tää kuva on viime joululta, tai oikeestaan ennen aattoa, mutta aattonahan oli vielä enemmänkin lunta)

Ihanaa Joulua Kaikille! Toivotaan, että saataisi lunta pian & heitelkääs muuten niitä kysymyksiä, mitä nyt mieleen juolahtaa, että saataisi se kysymyspostaus aikaiseksi! :)

Hupsistakeikkaa!

                                 Joudun tuottamaan teille nyt pettymyksen, kun tämä ei olekaan nyt erikoispostaus vaan tavallinen kuulumispostaus tästä päivästä. Lupaan kuitenkin tehdä erikoispostauksen mahdollisimman nopeasti, kuin vaan suinkin kerkeen. Huomenna nimittäin ollaan tallilla koko päivä, joten luultavasti huomenna en kerkeä tekemään sitä erikoispostausta vielä, mutta... katsotaan sitten. Mutta kerrotaanpas vähän tän päivän juttuja. Tänään oli vielä koulussa puurojuhla ja sen jälkeen alkoi siis joululoma virallisesti! Jee! Tallille päästiin lähtemään vähän vaille kahdentoista maissa. Sää näytti mukavan selkeältä ja aurinkoiselta. Ohjelmassa oli siis käydä tekemässä maastolenkki heppojen kanssa, niin, että mä ratsastan Sateella ja Voitolla ajaa äiti sekä Elina on avustajana ja kärrykyydissä. Sehän menikin kuin suunnitelmien mukaisesti, päästiin turvallisesti metsäpoluille ja Voitto meni tosi coolisti ja järkevästi koko maastolenkin. Sade sen sijaan ei niinkään, vaan hösötti ja kuten yleensä aina, ei malttanut seistä paikallaan. Se on aika huono asia, kun ollaan ohittamassa isoa autotietä ja Sateen pitäisi seistä rauhassa paikallaan ja odottaa ratsastajan käskyä eteenpäin, mutta tammuska olisi mielellään juoksemassa auton alle. Siinä ei muuta kun, pyöritellään heppaa pienellä voltilla sen aikaa, kunnes voi mennä tien yli. Voitto on kyllä järkevä poju, se sentään osaa seistä paikallaan. Lenkki meni kaikinpuolin muuten ihan hyvin, paitsi, että jouduttiin kääntyä ympäri traktorin takia, Voiton kääntyminen kärryjen kanssa meni oikein mukavasti, eikä poitsu edes hermostunut pienestä veivaamisesta. 

            Lenkin jälkeen käväisin vielä Sateen kanssa kentällä ja otin reippaasti vaan ensin ravia ja sitten laukkaa. Sade oli laukassa aluksi ihan innoissaan, mutta hetken laukkaamisen jälkeen jalat eivät kyllä kunnolla nousseet. Yritin siinä sitten parhaani mukaan vielä saada laukkaa vähän reippaammaksi, mutta se ei oikein tuottanut tulosta. Kaikki tapahtui niin silmänräpäyksessä ja yhtäkkiä Sateen turpa oli kaivautunut hiekkaan ja mä roikuin siellä selässä, kun mikäkin apina. Ihmettelen vieläkin, että miten Sade sai pidettyä itsensä jaloillaan, kun aattelin, että se varmaan kaatuu ja mä lennän sieltä kun leppäkeihäs, mutta toisin kuitenkin kävi. Eikä Sateellekaan ilmeisesti käynyt mitään, ravissa tuntui ihan normaalilta tuon tilanteen jälkeen. Tuo muksahdus ei sinänsä ollut mun vika, kun Sade laahusti sen verran, että sen takia kompuroi, mutta olisi pitänyt vissiin olla itse vähän varovaisempi, kun Sateella on hokitkin, jotka puree aika hyvin maan pintaan. No... sille nyt ei voi enää mitään, säikähdyksellä selvittiin! Laitettiin  Sateelle kuitenkin linimentit etusiin varmuuden vuoksi. En nyt enempää selittele tässä, kun huomenna on kuitenkin aikainen herätys. Kuvat (C) Elina!

Älkää välittäkö mun oudosta ilmeesta, Sade oli tässä vaan niin söpönä... :D

Näin me muksahdettiin, Sateen turpa tosiaan kävi hiekassa...

Voitto söpöläinen <3

Ei tosiaan uskoisi, että nyt on joulukuu, sää näytti tänään kyllä niin keväiseltä. Toivotaan, että saataisiin pian sitä lunta ihan kunnolla tännekin!

Sumuisissa tunnelmissa...

                               Nyt pääsinkin vihdoin taas blogin äärelle kertomaan vähän sunnuntain tallipäivästä teille. On ollut aikamoinen kiire nyt lähiaikoina, siksi en ole ehtinyt edes joulun kunniaksi väsäämään useammin postauksia, mutta sen lupaan, että tällä viikolla tulee vielä ainakin erikoispostaus tän tavallisen kuulumispostauksen lisäksi. Eli siis hypätäänpä vielä sunnuntaihin. Meillä oli aamutalli, saatiin tallityöt valmiiksi joskus 12 aikoihin. Otettiin Voitto ja Sade sen jälkeen hoitoon. Voitto vietiin pyöröön juoksemaan, mutta se nyt ei ollut kovin innokkaana juoksemisesta, sen sijaan jäiden rikkominen ja lätäköistä juominen oli kiinnostavampaa Voiton mielestä. Menin itse Sateella ilman satulaa kentällä ja meno oli vähän rennonpuoleista sinänsä, sillä ei jaksanut kauheasti väännellä mitään ja otettiin enemmän laukkaa tällä kertaa. Energiaa tammuskassa riitti taas kuin pienessä kylässä, kyllä vauhtia löytyi. Sateen moottori kun vaan toimii hitaanpuoleisesti, mutta lämmetessään johan alkaa toimimaan. Äiti ja Elina touhusi Voiton kanssa vielä kevyen pyöröilyn jälkeen jotakin lastausharjoituksen tapaista esteiden avulla. Molemmat hepat oli liikutuksessa siis samaan aikaan ja vielä saman ajan. Mutta nyt pidemmittä puheitta, päästän teidät kuvien pariin, jotka otti jälleen Elina, kiitos kuvista!

Kaksi söpöläistä seuranaan pari naakkaa... <3

"Löytyiskö tuolt jään alta jotain syötävää kenties?"

Siellä me hiirulaiset laukataan usvassa...

Eikä, tässä hyvä esimerkki kuvasta, jonka ratsastajan ilme pilas, Sade on niin söpönä muuten...

"Nää tämmöset tilannekuvathan on just hienompii ku sellaset poset!"

"Tää on ihan tarpeeks hyvä tausta kuvalle" Sade tuumii..

tässä näkyy tuo, kuinka hypätään hepan selästä alas kun ollaan ilman satulaa (tietty hienon ilmeen kera) :D

Palaillaan erikoispostauksen merkeissä! ;)